Eilen illalla yritin nukkua ja kuuntelin mölinöitä pää höyryten sekä helteestä että ärtymyksestä. Ensin jonkun käskettiin synkällä äänellä painua helvettiin. Sitten paikalle saapui kolmas osapuoli ihmettelemään, että onkos se Heikki. Ihan Heikin äänen kuulin ja pakko oli tulla kattomaan. No voi jukra!
Siinä alettiin Heikin kanssa kailottaa kuulumisia vastatusten ja jaettiin ne samalla koko naapuruston kanssa. Kyllä ei olisi kiinnostanut. Kyllä teki mieli mennä ikkunasta karjumaan, että menkää suojaan, Heikki ja kuoma, sillä kohta minä rysäytän parvekkeelta teidän niskaanne rämän nojatuolin, joka odottaa vientiä Sortti-asemalle.
Malmin snagari, kuin luotu nakkikioskikahakoita varten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti